Aika on usein kortilla nuorten valmentamisessa

Väkivalta ja valvotut olosuhteet

Eero Väätäinen - Vantaan TUL:n seurojen Tuen puheenjohtaja.

Vantaan Sanomat/Jorma Rinne
Vantaalaisurheilijat menestyivät tänä vuonna monissa erittäin fyysisissä, jopa väkivaltaisiksikin luonnehdituissa lajeissa, kuten potkunyrkkeilyssä, thainyrkkeilyssä ja jääkiekossa. Osa Vantaan Sanomien urheiluraadin jäsenistä näki kamppailulajit mielekkäinä valvotuissa olosuhteissa. Muutama raatilainen pelkäsi väkivaltalajien vyöryä ja seurauksia.
- En pidä väkivaltalajeista ja siitä, mitä lieveilmiöitä ne aiheuttavat, arvioi Kuusikon Urheilijoiden puheenjohtaja Paula Lehmuskallio.
- Nuori voi purkaa valvotusti aggressiivista energiaa vaikkapa full contact -potkunyrkkeilyssä, arvioi Vantaan teknisen toimen eläkkeellä oleva johtaja Seppo Heinänen, tunnettu hiihdon ystävä.
- Jääkiekko on laajalle levinnyt väkivaltalaji. Tulkinnasta riippuu, mikä on väkivaltalaji, mikä ei, pohti Vantaan TUL:n seurojen Tuen puheenjohtaja Eero Väätäinen, aito jalkapallofani. Väätäinen toi esille vantaalaismenestyksen, maailmanmestaruuden thainyrkkeilyssä, rajussa kamppailulajissa, jossa ottelut käydään valvotuissa oloissa.
- Kamppailulajeissa ongelmia aiheuttavat kokeilijat, eivät huiput, täsmensi Lehmuskallio.

Miten tukea urheilua lasten ja nuorten ehdoilla? Mistä löytyvät valmentajat?Nuorten kunto on laskussa. Entistä pienemmät lapset lihovat. Ryhti on huono. Vanhemmilla, koululla ja seuroilla on työsarkaa.
- Koululiikunta on taustalla. Liikuntaa harrastavien nuorten määrä ja lasten harjoitettavuus vähenee, arvioi Väätäinen.
- Meille tulee niin paljon nuoria kuin on valmentajia. Moni tyttö haluaa jatkaa valmentajana ja tuomarina. Hyviä on tosin vaikea saada. Mitä seura maksaa? Saanko matkarahaa? Tilanne kiristyy koko ajan, vaikka se on vielä hanskassa, arvioi valmentamisen tulevaisuutta Lehmuskallio, joka johtaa voimisteluseuraa. Väätäisen mukaan ihmiset ovat kovilla työelämässä.
- Aikaa ruvetaan mittaamaan eri tavoin. Yksi tapa on raha. Valmentajille pitää luoda asianmukaiset mahdollisuudet työhönsä, pohtii Väätäinen.
- Aika, koulutus ja raha, tiivistää Vantaan Liikuntayhdistyksen toiminnanjohtaja Marja Auroma valmentajan kannustimet.
- Parhaat valmentajat ovat monilahjakkaita, joilla työ vie paljon aikaa. Suurin ongelma on aika. Valmentamiseen ryhtyminen on myös arvostuskysymys, sanoo Lehmuskallio.
Väätäisen mielestä käänteen pitäisi tapahtua valtion rahanjaossa. Hän pitää tärkeänä lasten ja nuorten valmennuksen koordinointia.
Auroman mukaan seurakentän tulevaisuus näyttää hyvältä Vantaalla, jossa on jo lähes 20 Sinetti -seuraa. Ne ovat saaneet tunnustusta ansiokkaasta nuorisotyöstä.
- Salibandy vetää nuoria. Yksilölajit kuihtuvat, pelkistää Auroma.
- Kestävyysurheilu kuihtuu, lisää Väätäinen.
- Spontaani liikunta kuihtuu, jatkaa Lehmuskallio.

Vanhemmat ovat kiireisiä.
Heillä ei ole aikaa sitoutua. Jää vaikutelmaksi, että lapset ovat kuin päivähoidossa ohjatussa valmennuksessa.
- Joskus tuntuu, että nuoret valmentajat eivät jaksa tai halua keskustella lasten vanhempien kanssa, arvelee Lehmuskallio.
- Vetäjiä kaivattaisiin enemmän. He ovat entistä kovemmalla. He tekevät vapaaehtoistyötä suurella sydämellä. Se on vantaalainen urheiluteko, täräyttää Väätäinen.
Samalla hänen mielestään on tärkeää, että ihmiset ovat tarkkoja omasta ajastaan. Koululiikunnassa pitäisi Väätäisen mukaan lisätä tuntimääriä ja liikunnanohjaajia, joiden palkkaamiseen tulisi saada valtion tukea. Ohjaajat olisivat myös mukana iltapäivätoiminnassa ja tekisivät yhteistyötä seurojen kanssa.
- Liikunnanopettajat ja -ohjaajat täydentäisivät loistavasti toisiaan tunneilla, arvioi Väätäinen.
- Urheiluseurat tekevät laajasti työtä koulujen kanssa. Ne pitävät vain vähän ääntä itsestään, sanoo Auroma.