Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä työväenjärjestöjen yhteisessä tilaisuudessa 1.5.2002

Hyvät toverit

Hella Wuolijoki kuvasi kirjassaan TYÖMIEHEN PERHE työmies Rantasen lähipiirin elämää vuosisadan lopulta 2. maailmansodan alkuun saakka. Maailman ja maamme tapahtumat heittivät varjonsa hänen perheensä elämään.

Työmies Rantanen pisti toivonsa ja uskonsa Suomen työväestöön.

Työmies Kustaa Rantasen rukous:

Suomen työväki. Sinä joka olet toverini, sinä työväki, johon minä Kustaa Rantanenkin kuulun, Suomen työväli, auta meitä.
Minulla ei ole työtä. Minulla ei ole leipää. Kuka minua muuten auttaisi, jollet sinä auttaisi. Sinä, jolla itselläsi ei ole työtä eikä leipää. Katsos, äitiraukatkin kuihtuvat, lapsilla ei ole maitoa.
Suomen työväki, jonka kädet ovat luoneet ja rakentaneet kaiken maassamme, sinun on tultava maasi isännäksi. Sinun on opittava järjestämään maatasi, jotta saisimme työtä ja leipää, jotta tehtaitten piiput taas sylkisivät savua ja koneet eläisivät ja jyskyttäisivät kättemme alla.
Suomen työväki, suojele meidän vapauttamme henkeen ja vereen.
(Wuolijoki. Työmiehen perhe s. 93)

Unelmat vaihtuivat teoiksi, joilla tavoiteltiin muutosta.

Yhdet sanovat vapaussota.
Toiset luokkasota.
Kolmannet veljessota – sisällissota.
Mutta niihin viimeisiin katsottiin karsaasti niin ensimmäiseltä kuin toiseltakin taholta, etupäässä ensimmäiseltä taholta. Että muka oltaisiin veljiä, ei koskaan! Eihän tuollaisia voitu pitää veljinä, jotka eivät enää palvelleet isäntiä uskollisesti, vaan himoitsivat valtaa ja sanoivat: Maa on meidän ja jolla täytyy vuosisatoja kestäneen nöyryyden jälkeen. Mikä röyhkeys, mikä petomaisuus, sanoivat ne, joitten hallussa maa ja tehtaat olivat olleet!
Ja ne, joille sota oli luokkasota, sanoivat, että mitäs veljiä nuo maan ja tehtaitten omistajat muka olisivat, ne jotka eivät suoneet työväelle sen elin- ja ihmisoikeuksia, ei edes sellaisia yhteiskunnallisia uudistuksia, joita muualla maailmassa oli – muka veljiä! (Wuolijoki. Työmiehen perhe s. 94)

Ihmisen elämä on maailman kivien hiottavana ja heiteltävänä tänä päivänäkin monessa maailman kolkassa, eikä vähiten Lähi-idässä.

Ihmisyyden arvot, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus tai oikeammin niiden puute synnyttää nykypolvien ketjun kestävän vihan tilanteen, joka voidaan purkaa ainoastaan puuttumalla perusrakenteisiin. Puuttumalla epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta synnyttäviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tälle muutokselle on myös Israelin avattava ovensa.

Suomalainen yhteiskunta on osoittanut omalla toiminnallaan miten tärkeää on yhteiskunnallisten epäkohtien poistaminen. Näin olemme rakentaneet luottamuksen ja vuoropuhelun ilmapiiriä sekä hyvinvointiyhteiskuntaa. Tässä yhteistyössä ammattiyhdistysliikkeen ja työväenliikkeen poliittisten puolueiden rooli on ollut ja on merkittävä.

Kuitenkin tämän päivän Suomi pitää sisällään monille ihmisille epäoikeudenmukaisia ratkaisuja ja tilanteita. Tämän päivän Suomi pitää sisällään köyhyyttä, työttömyyttä, mutta myös työelämän kovalla kuormituksella toimivia isiä ja äitejä. Lasten arki tarvitsee myös työnantajilta äiteihin ja isiin kohdistuvaa sosiaalista vastuuntuntoa. Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen Suomi tarvitsee rakentajansa, meillä on vielä paljon yhteistä työtä edessä.

Me, ammattiyhdistysliikkeestä ja työväenpuolueista koostuva "suku" pidämme perinteitä yllä tällä tämän päivän tilaisuudella. Se antaa tunnustuksen menneille sukupolville ja liittää meidät ajallista ulottuvuutta pitempään ketjuun. Se myös velvoittaa meitä löytämään yhteisiä näköaloja, tavoitteita ja toimintatapoja suomalaisen yhteiskunnan ja uudenlaisen globaalin demokratian rakentamisessa.

Hyvät toverit! Hyvää Vappua!

Kaikkien maiden ihmisyyden puolustajat liittykää yhteen!