Kuntaliiton valtuusto 7.6.2007
Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro
Eero Väätäinen
Kuntaliiton valtuuston Vasemmistoliiton ryhmän puheenjohtaja
Vantaan kaupungin valtuuston 2. varapuheenjohtaja

Arvoisat kuntapäättäjät!

Vasemmistoliiton tavoitteena ei ole Yrityskunta vaan Kansalaiskunta!

PARAS-hanke on suomalainen malli uudesta kuntien johtamiskulttuurin hankkeesta. Sen eräs ilmentymä on perustavanlaatuinen organisatorinen periaate: jako tilaajiin ja tuottajiin. Tämä mainitaan nyt selkeästi myös hallitusohjelmassa. Tämä tilaajan ja tuottajan erottaminen perustuu sellaisille näennäismarkkinoille, joilla palvelut ovat kuitenkin rahoitettu julkisesti.

Vastuu palveluiden tarjoamisesta voi olla julkisen sektorin ulkopuolella tai kunnan sisäisillä toimijoilla. Kuitenkaan palveluita eivät osta suoraan yksittäiset asiakkaat, kuntalaiset, vaan heidän edustajansa luottamushenkilö- ja viranhaltijaorganisaatiossa. Kunnan luottamusorganisaatio toimii ikään kuin tilaajana, viranhaltijaorganisaatio ostajana ja kuntalainen kuluttajana.

PARAS-hankkeessa tavoitellaan jatkoa muutoksille, jotka alkoivat kansainvälisesti OECD:n vauhdittamana erityisesti 1980-luvulla. Tämän linjan ilmentymiä ovat olleet tarjouskilpailun / kilpailuttamisen mukaan tulo kuntasektorille, palveluseteli (kuponki) esitykset, esitykset palvelujen tiukoista standardeista sekä julkisen sektorin johtaminen liikevoittoa tavoittelevien yritysten tapaan.

Tällä linjalla on haluttu synnyttää ´uusi institutionaalinen, julkinen talous´, jonka kielen käyttöön kuuluvat kilpailukyky, tehokkuus, tuottavuus, käyttäjän valinnan mahdollisuudet, läpinäkyvyys sekä keskittyminen kannustaviin rakenteisiin. Toinen osapuoli tässä projektissa on ollut business-tyylinen julkisen sektorin johtaminen.

Tilaaja-tuottaja -mallin eräs keskeinen toimintaedellytys on tuotteistaminen. Kunnan laskentatoimelle ja palvelujen laadunvalvonnalle tämä asettaa suuren haasteen. Tuotteistaminen tarkoittaa myös sitä, että kunnan palveluita pidetään määriteltyinä hyödykkeinä, jotka voidaan jakaa kuluttajille eriteltyjen standardien mukaisesti ja selvästi sovittuina. Kuntalainen muutetaan asiakkaasta kuluttajaksi. Mikäli kunnan palvelu mielletään kauppatavaraksi, kuluttajat saavat oikeuden vaatia, kritisoida sekä valinnanvapauden useiden eri palvelujen tarjoajien välillä. Tämä on hyvä uutinen niille, jotka ovat kykeneviä toimimaan aktiivisen kuluttajan lailla. Kaikki eivät kuitenkaan siihen pysty.

Palvelun esim. vanhustenhoidon näkeminen kauppatavarana kääntää huomion pois hoivatyön perinteisistä moraalikysymyksistä. Samoin käy lastensuojelun kysymyksissä, joissa tuotteistetaan jo huostaanottoon liittyviä sijoituspalveluja. Meille on syntymässä tilanne, jossa kunnat järjestävät entisajan malliin "huutolaismarkkinoita": vanhukset, vammaiset ja huostaan otetut lapset ovat kuntien lautakuntien tuoteyksikköjä, joita kaupataan. Tilaaja-tuottaja -mallia koskevissa pohjoismaisissa tutkimuksissa on todettu, että tietämättömyys näistä sosiaalisista ja moraalisista kysymyksistä luo uusia ongelmia. Nämä ongelmat ovat näkyneet mm. Tanskassa ja Norjassa hoito- ja sosiaalityön lisääntyneenä byrokratiana, paperitöinä sekä outoina käytäntöinä, jotka eivät ota huomioon asiakkaan tarpeita tai voimavaroja.

Itä-Suomen lääninhallituksen maaherra, entinen Vantaan kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee totesi äänioikeuden 100-vuotisjuhlassa Vantaalla 30.8.2006: "Suomessa on nähtävissä piirteitä siitä, että hyvinvointivaltio on muuttumassa entistä markkinakeskeisemmäksi. EU:n linjaukset tulevat pitkällä aikavälillä vaikuttamaan kaikkien jäsenmaiden ratkaisuihin. Myös pohjoismainen hyvinvointivaltio on kysymyksen edessä: annetaanko eriarvoisuuden kasvaa nopeamman kasvun ja paremman työllisyyden saavuttamiseksi. Hyvinvointivaltio ottaa nyt universaalisti turvan piiriin nekin, jotka eivät maksa veroja ja lupaa jokaiselle arvokkaan elämän. On syytä muistaa, että selektiivisessä järjestelmässä olisi nykyistä enemmän väliinputoajia."

Suomen Kuntaliitto on merkittävä toimija. Valtion suora normiohjaus on muuttanut kuntakentän johtamistilannetta. Kuntaliitto on ottanut kuntien "normeerauksen" roolin antamillaan "vinkeillä ja tukipalveluilla". Näillä suosituksilla on taipumusta muodostua kuntia ohjaavaksi kuten ennen valtion ohjauksen. Hyviin neuvoihin on helppo tarttua. Samalla yhdenmukaistetaan toimintatapoja koko maassa. Se luo pohjan uudenlaiselle johtamiskulttuurille ja samalla maaperän myös markkinoistuvalle kuntamallille. Kuntaliiton suuri tehtävä on toimia kuntien tukena ja edunvalvojana.

Kuntaliiton tehtävä on puolustaa hyvinvointiyhteiskunnan uudistamista ja sen keskeisten periaatteiden puolustamista, kirjoittaa Risto Parjanne visio- ja strategiaesityksen johdannossa. Mitä tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen ja mitkä ovat sen keskeiset periaatteet? Kokousmateriaalin mukana jaettu Kuntaliiton strategiset vaihtoehdot, tavoitekuva 2017 sekä näiden perusteluosiot on laadittu asiantuntemuksella. Niissä on nostettu kiitettävän rehellisesti ja rohkeasti esille myös linjavalintoja, jotka ovat edessä kuntapäättäjillä. Sivulla 11 - 13 on analysoitu markkinoiden roolin vahvistumista palvelutuotannossa ja valtio-kunta -suhdetta. Näissä asioissa on kyse myös poliittisista ja ideologisista valinnoista, kuten asiakirjassa todetaan. Yksityisen sektorin kasvua kunnan palvelutuotannon järjestäjänä, tilaaja-tuottaja -mallin nostamien uusien haasteiden ja tätä kautta julkisen sektorin palvelujen marginalisoitumisen uhka on reaalinen. On varauduttava liiketaloudellisin periaattein toimivien kumppaneiden epäjatkuvuuteen ja rusinapolitiikkaan kilpailuttamisessa.

Suomalainen kuntajärjestelmä on aina perustunut kansalaisten suoraan vaikutukseen niin äänioikeuden kuin muiden kanavien kautta. Kuntalaisen muuntaminen kuluttajaksi tuo mukanaan sinänsä hyvän asian: käyttäjädemokratian. Mutta miten tämä toteutetaan vanhusten palveluissa, entä toimeentulotukiasioissa? Onko ratkaisu palveluseteli? Kehottaisin tutkimaan tarkasti pohjoismaisia kokemuksia ja "kuluttajien" ääntä tutkimustiedon kautta. Siinä voisi olla Kuntaliiton ansiokkaalle tutkimusroolille uutta haastetta. Kysymykset miten laadulla johtaminen, tunnuslukujen ja standardien määrittely etäännyttää johtamista kuntalaisesta, kysymykset business-tyyppisestä johtamisesta ja siitä, mitä nämä tarkoittavat kuntalaisen osallisuuden näkökulmasta.

Kuntien perustehtävänä on edelleen kansalaisyhteiskunnan toiminnan varmistaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen.

Tavoitteemme ei ole Yrityskunta vaan Kansalaiskunta!

PARAS-hanke voi olla parhaimmillaan uudenlaisen demokraattisen kansalaishengen ilmentymä, jolla kehitetään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Kansalaiskunnassa toteutuu kuntalaisten aito osallisuus oman elämänsä asioihin, yhteisöllisyys, demokratia, turvallisuus ja tasa-arvo. Kansalaiskunnassa palvelurakennetta järjestettäessä tavoitteena tulee olla kaikkien ihmisarvoisen elämän turvaaminen laadukkailla palveluilla.